Arvio: Lost in Naxos

Hänen kontrabasisti Ville Herralan kanssa alkuvuodesta 2025 julkaisemansa albumi Lost in Naxos on loistoesimerkki siitä, miten Komsi laittaa koko äänensä ja kehonsa likoon ja luo ilmaisua, joka saa nauramaan, itkemään ja värisemään.

Auli Särkiö-Pitkänen, Levyhyllyt (25.3.2025)

Päivittäessään autiosaarella hylättynä riutuvan Ariadnen tarinaa Komsi ja Herrala tulevat herkullisen pisteliäästi käsitelleeksi myös oopperakirjallisuuden ikiaikaista trooppia: rakkaudessa kärsivää naista, joka haluaa kuolla. Uhrautumaan tuomitun naiseuden sijaan kontekstiksi muotoutuvat mielenterveysongelmat, raadollisella ja hillittömän hauskalla tavalla. Odysseusta odottavan Penelopen ja häväistyn keisarinna Ottavian itkuvirret muuttuvat nykyaikaisiksi hulluuskohtauksiksi. Renessanssiaikaisesta lamento-valituksesta tulee nykyaikaista masennusta ja syrjäytyneisyyttä, myyttisestä kuolemanhalusta itsetuhoisuutta.

Auli Särkiö-Pitkänen, Levyhyllyt (25.3.2025)

Lue koko arvio täältä: Piia Komsi-äänelle on kaikki mahdollista



Posted

in

,

by