Hofmann-soololevy: Soita. Kirjoita joskus. Ruf an. Schreib doch mal.

Posted July 28, 2021

Solo works by Heinz-Juhani Hofmann
Performer: Piia Komsi, soprano & cello (simultaneously)R

My first contact with Finnish-German Heinz-Juhani Hofmann’s music was about 20 years ago at the Sibelius Academy, when I had the chance to perform his two lieder Paista päivä and Sormet lomittuvat sormiin.  The music and his way of composing for high voice left such a strong impression on me that it led to several other performances and commissions: Pirstaleita for soprano and violin (recorded for the Finnish Radio broadcast company), Paina vasten sydäntä (2010) for two sopranos (premiered with my sister Anu Komsi at Tampere Music Biennale), Hysteria ja rukous/Hysteria and a Pray  for soprano and string quartet (2009) on my SOLARiS album, Kaksi muistijälkeä/Two memorymarks (2012) for my own duo soprano & cello, and the opera Ahti Karjalainen- elämä ja teot (2012).  Our collaboration will continue with a monolog opera Hypatia somewhere around season 2023.

Back in 2016, When I was singing the role of Kraut (and also playing the cello a bit) in Hofmann’s opera Ahti Karjalainen- elämä ja teot in Kokkola, the composer himself came to visit. Ever so modest, Hofmann handed me a pile of new music: solo works for solo voice and soprano-cello combination in two languages, which are now all included in the new album. Just two days before the recording day on July 27, 2020, he composed two more new pieces: Minä olen ajatellut paljon ihmisen mahdollisuuksia tässä maailmassa-ei niitä ole /I have thought a lot about the possibilities of human beings in this world – there are none  and   Ensin on suru elettävä/ At first must the sorrow be lived through. In addition to these, all the pieces in German are world premieres: Zwei Erinnerungen/Kaksi muistijälkeä, Warum trägst du nicht deine Kleider/Miksi et käytä vaatteitasi, Ich kann dich umsonst nicht lieben/En halua rakastaa sinua suotta and Der Sommer ist vorbei/Kesä on mennyt.  

I definitely wanted to include both language versions, Finnish and German, because the language creates  fascinating differences inside the music. This exciting expedition into the relationship between the language and music is a never ending study for researchers of musicology, composers, musicians and listeners alike. So, per favore, here are some live examples.

I am also so proud and happy about getting together with the artist/painter  Sara Orava, who made the layout of the CD and gave her painting Lipas for the cover and booklet (we actually became friends after meeting in adult ballet class). Sara listened to the recording concert session and, inspired by Hofmann’s music, chose one of her paintings. If you like, you can even recycle the album cover as a small poster! I think the album is as much sustainable art for the eyes, as it is art for the ears.

According to the late conductor Paavo Berglund, all recordings amount to cheating. I agree. That’s why I wanted to create a concert situation: a live session  with an actual audience, and just a few whole takes, thus aiming to conserve the unique moment and natural flow of the music.  I wish you an exciting journey into the album!

1. Kesä on mennyt, to a poem by Arseni Tarkovsky

2. Video from a recording session in the church of Viikki (Viikin kirkossa) (27.7.2020)

Zwei Erinnerungen: From the beginning of (alkuosa osasta)  Ich sah wie ein Mann einen andren  schlug,

Säveltäjän sana

Heinz-Juhani Hofmann

Tämän levyn teokset jakaantuvat kahteen hyvin erilaiseen ryhmään. Runoilijoitten teksteihin säveltämäni intiimit laulut olen säveltänyt, aina kun hetki on tuntunut oikealta, vuosien aikana. Runoja en ole aktiivisesti etsinyt, vaan ne, jos sallitaan, ovat löytäneet minut. Joitakin niistä olen kantanut mukanani vuosikymmeniä.

Kaksi muistijälkeä (2012) kuuluu tunnustuksellisten teosteni sarjaan. Se eroaa aika tavalla levyn muusta, lyyrisemmästä sisällöstä. Teoksen toisen osan, Isän kuoleman vuoksi tuntui erityisen tärkeältä, että juuri tämä teos sai myös saksankielisen käännöksen.

Pitkä yhteistyöni Piia Komsin kanssa, joka seuraavaksi johtaa oopperataiteen pariin, saa tämän levyn myötä uuden virstanpylvään. Säveltäjä ei voisi olla imarrellumpi saadessaan lauluilleen niin poikkeuksellisen hienon tulkin kuin Piia Komsi.

Die Werke auf dieser CD sind geteilt in zwei sehr unterschiedliche Gruppen.

Die kurze, intime Lieder, die ich zu den Texten der Gedichter komponiert habe, habe ich im Laufe der Jahrzehnten komponiert, wann immer sich der Moment richtig anfühlte. 

Die Gedichte habe ich mit Absicht nicht gesucht, sondern sie haben, sozusagen, mich gefunden.

Zwei Erinnerungen (2012) gehört zur Reihe meiner konfessionellen Werke. Es unterscheidet sich von die andere, lyrische Lieder.

Wegen des zweiten Teils des Werkes, Vatis Todt, war es besonders wichtig für mich das Werk auf Deutsch zu übersetzen. Mein Vater war ja ein Deutscher; geboren in Zwickau und gestorben in Helsinki.

Meine lange Zusammenarbeit mit Piia Komsi, die als nächstes zur Opernkunst führt, bekommt mit dieser CD einen neuen Meilenstein.

Ein Komponist könnte nicht glücklicher sein, einen so außergewöhnlich guten Interpreten für seine Werke zu haben.

CD- Levy myytävänä Fugassa 

https://www.fuga.fi/?sivu=detail&id=6419369094737

Kuunneltavana digitaalisesti nimellä Ruf an. Schreib doch mal.

Spotify, Deezer, iTunes, Apple Music, Tidal, Amazon, Radio, AOL, X-BOX Music, Google Play, Youtube ainakin löytyy, alla linkit joihinkin:

https://tidal.com/album/186291647

https://music.apple.com/fi/album/ruf-an-schreib-doch-mal/1570407850?ls

Esittäjän sana:
Piia Komsi

Terveisiä Norsunluutornista, täällä on välillä yksinäistä, mutta voi nähdä pitkälle.

Muutama vuosi sitten Ylessä oli Heinz-Juhani Hofmannin säveltäjäkuvahaastattelu, jossa hän kuvaili itseään ja Komsin sisaruksia taiteilijoiksi, jotka elävät Norsunluutornissa. Olen monta kertaa kysynyt itseltäni, onko se totta ja mitä se oikeasti tarkoittaa. Kun tarkemmin ajattelen, täällä tornissa on välillä kylmää ja yksinäistä, mutta täältä näkee hienoja maisemia ja pitkälle.

Muutama vuosi sitten Ylessä oli Heinz-Juhani Hofmannin säveltäjäkuvahaastattelu, jossa hän kuvaili itseään ja Komsin sisaruksia taiteilijoiksi, jotka elävät Norsunluutornissa. Olen monta kertaa kysynyt itseltäni, onko se totta ja mitä se oikeasti tarkoittaa. Kun tarkemmin ajattelen, täällä tornissa on välillä kylmää ja yksinäistä, mutta täältä näkee hienoja maisemia ja pitkälle.

Kun tilasin 2011 Kaksi Muistijälkeä sopraanosellolle, yhden ihmisen duolle, olin jo esittänyt ja kantaesittänyt useita hänen teoksiaan (Pirstaleita sopraanolle ja viululle, Paina vasten sydäntä kahdelle sopraanolle) ja levyttänyt jousikvartetin kanssa Hysteria ja Rukouksen. Kahden muistijäljen kantaesityksen (2012) jälkeen oli selvää, että yhteistyömme jatkuu soolokappaleiden merkeissä, edelleen, kun seuraavana projektina tulee olemaan Heinz-Juhanin ooppera Hypatia. Kun olin tekemässä toistamiseen Krautin roolia oopperassa Ahti Karjalainen-elämä ja teot (Kokkolassa 2016), antoi Heinz-Juhani erään näytöksen jälkeen nuottikansiollisen uusia soolokappaleita, jotka kaikki ovat nyt tässä levyllä. Kaksi päivää ennen levytystä Heinz-Juhani toimitti minulle vielä juuri säveltämänsä uusimmat kappaleet Minä olen ajatellut paljon ja Ensin on suru elettävä. Näiden kantaesitysten lisäksi kappaleiden saksankieliset versiot ovat kaikki kantaesityksiä. Halusin ehdottomasti sisällyttää tähän levyyn Heinz-Juhanin tekemät sekä saksankieliset että suomenkieliset versiot kappaleista Kaksi muistijälkeä, Miksi et käytä vaatteitasi, En halua rakastaa sinua suotta ja Kesä on mennyt. Tämä tutkimusmatka kielen ja musiikin suhteeseen on askarruttanut monia tutkijoita ja aiheesta tehdään jatkuvasti lisää tutkimuksia. Tarjoamme Hofmannin kanssa nyt tutkijoille oivan tilaisuuden tämän aihepiirin analysointiin käytännössä. 

Olen ylpeä ja kiitollinen saadessani tehdä yhteistyötä kuvataiteilija Sara Oravan kanssa, jonka teos ”Lipas” pääsi levyn kansikuvaksi ja maalauksen eri osat kuvittavat kansien lisäksi levyn sisävihkoa ja koko ulkoasua. Sara Orava valitsi juuri tämän maalauksensa kuultuaan levytyskonserttisession kokonaisuudessaan. Levyä voi siis uusiokäyttää myös tauluna, jos niin haluaa.

Paavo Berglundin sanoin levytykset ovat huijausta. Olen ehdottomasti samaa mieltä. Halusin tehdä tämän levyn edellisen soololevyni Solariksen tapaan live-konserttitilanteessa ja isoina kokonaisina ottoina yrittäen säilyttää hetkessä elämisen keskittymisen ja tunnelman sekä musiikin virtauksen. Ainut tämän levyn mauste, joka liittyy korona-aikaan tulee yleisön määrästä – yleisöä oli kolme henkilöä. Mutta tunnelma oli sitäkin intensiivisempi.

Kiitän Viikin kirkkoa ja seurakuntaa hienon levytyspaikan antamisesta! Kiitos myös äänittäjä Taavi Oramo, kuvataiteilija Sara Orava ja videoija Leevi Oramo yhteistyöstä ja henkisestä tuesta! Ja kiitos Taikelle projektin tukemisesta ja mahdollistamisesta! 

Kiitos Heinz-Juhani!!